Keskimmäinen on melkoinen herkuttelija.  Keksi alkuviikosta oman reseptin: "kakaota, kermaavahtoa, karkia, maitoa, kerrmavaahtoa, karkia, kaakaota..."  ja odotti koko loppuviikon, kun annoin luvan karkkipivänä toteuttaa itseään.  Tänään koitti onnenpäivä: veljetkin saivat omat herkkunsa (pienempinä annoksina, totta kai) ja tähtihetki oli pursottaa omalla rahalla ostettua truuttakermavaahtoa suoraan suuhun.. Uh!  Mutta poika oli onnellinen.

Illalla katsoimme Putouksen Unicef-ohjelmaa.  Moni asia jäi mietityttämään niin äijiä kuin äitiäkin.  Kuopus sanoi lopuksi: ":nOnpas niitä monta niitä kärsiviä lapsia. Mut onneks niitä autetaan".  Toivottavsti tämäkin katseluelämys jollain lailla kuitenkin jäi plussan puolelle.  Leena Héffner jne:n kolmen ärrän ohjelma jäi kyllä hauskuttamaan mieltä: Rikkautta, rakkautta, rusketusta!  Siinä on asenne kohdallaan äidinkin mielestä;).